VIIMEISEN VIIKON VIERAAT — SNAEFELLSNES & JÖKULSARLON

Viimeinen viikkoni Islannissa vierähti rakkaan Kantomaan perheen kanssa. Lapsuudenystäväni Tiina, hänen miehensä Jari sekä kummityttöni Jemina 4 v päräyttivät asuntoni pihaan vuokra-autollaan juhannusaattona aamupäivällä valmiina kokemaan saaren ihmeitä. Tämän myötä myös minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutkimaan Islannin upeimpia paikkoja vielä viimeisen kerran.

Snaefellsnesin niemimaa

Länsi-Islannissa, heti Reykjavikista pohjoiseen sijaitseva Snaefellsnesin niemimaa on tullut minulle tutuksi aiemmilta ajeluilta Mariannan ja vanhempieni kanssa. Nyt pääsin kuitenkin katsomaan paikkaa kesäpuvussaan. Snafellsnesia tituleerataan usein Islannin pienoismalliksi, sillä sieltä löytyy kaikki mitä mitä koko saarelta voi löytää: vesiputouksia, vuoria, tulivuoria, laavakenttiä, rantoja, jyrkkiä kallioita, jäätikön ja pieniä kalastajakyliä. Vierailemisen arvoinen paikka siis. Päivän roadtripilla vierähti tuttuun tapaan noin 14 tuntia ja kilometrejä kertyi 500.

Ryhmäkuva hienon Kirkjufellfoss-vesiputouksen ja Kirkjufell-vuoren edustalla. Paikka löytyy helposti niemimaan päätien varrelta. Alla sama vuori.

Innokkaat simpukankerääjät hiekkarannalla laskuveden aikaan

Tiina nautti auringosta kallioon maastoutuneena

Niemimaan päässä on kalliopeltoa silmän kantamattomiin. Kallion halkeamiaan mahtuu osaan kävelemään sisään. Askeliaan kannattaa pinnalla varoa.

Aaltoja niemimaan päässä

Meikäläinen elementissäni

Hoen aina Islanti-vierailleni, että merelle ei saa kääntää selkää. Joskus kastumiselta ei tosin välty, vaikka lähestyvän tyrskyn ehtisikin huomata.

Kävimme kurkistamassa myös korkealla jäätikön reunaa, jossa pääsi leikkimään lumisotaa juhannuspäivänä.

Paluumatkalla ihastelimme upeaa auringonlaskua

Interstellarin maisemia ja jäätikköjärvi Viikon aikana muodostustui pieneksi vitsiksi, että totesin milloin minkäkin kohteen olevan "suosikki paikkani Islannissa". Olen tainnut tehdä samaa täällä blogin puolella... Minkäs teet, kun on niin vaikea valita! Itä-Islannin Jökulsarlon jäätikkölaguuni on joka tapauksessa vähintään TOP 3 kohteiden listalla! Pääsinkin ihastelemaan paikkaa tälle reissulle jo kolmannen kerran. Edellisistä reissuista täällä ja täällä. Tämä reissu tarjosi minulle myös jotain täysin uutta. Kävimme matkalla kurkkimassa jäätiköiden reunoilla, paikoissa, joissa on kuvattu kohtauksia tuoreeseen hittileffa Interstellariin. Maisemat olivat todellakin kuin toiselta planeetalta. Kuvia seuraa!

Jökulsarlonille on matkaa Reyjkavikista 380 kilometria. Ainoa tie laguunille kulkee pitkin Islannin etelärannikkoa. Matkalla on niin paljon nähtävää, että reissu vaatii ehdottomasti vähintään yhden yön pysähdyksen. Näin kohteet voi jakaa kahdelle päivälle. Me yövyimme jo aiemmin hyväksi havaitsemassani, erittäin edullisessa Hostel Vagnastadirissa, 30 kilometria Jökulsarlonista itään. Keli helli meitä ensimmäisen päivän, mutta toisen päivän alku alkoi melko suttuisena ja jätimme pari kohdetta matkalta väliin. Sateinen sää harmitti minua kovasti, sillä olin jo kauan suunnitellut kuvaavani Jökulsarlonilla viihtyviä tiiraparvia jäävuoria vasten. Valo oli kuitenkin niin surkea, että tämä haave jäi vielä odottamaan seuraavaa Islannin reissua.

Svinafellsjökull-jäätikön reunalle vievän polun alussa oli suuria kylttejä, joissa varoitettiin muun muassa juoksuhiekasta, putoavista kivistä, heikosta jäästä, kymmeniä metrejä syvistä railoista ja kalliojyrkänteistä sekä liikkuvasta jäästä. Ei siis mikään sunnuntaikävelyreitti. Hetken päästä polulla tuli vastaan jäätikölle kadonneiden muistolaattoja.

Toisella jäätiköllä järjestettiin opastettuja retkiä. Huomaa seurue kuvassa. Jäälle ei ole mitään asiaa ilman koulutettua opasta, retkiseuruetta ja kunnon välineitä. Maisema kyllä sopi hyvin avaruusleffojen kuvaukseen. Lisää Interstellarin ja muiden leffojen kuvauksista Islannissa täällä.

Pääsin ensimmäistä kertaa myös katselemaan miltä näyttää henkilöautoilta kielletyillä F-teillä. Nelivedolla pääsimme hyvin kiipeämään noin kilometrin korkeuteen pitkin vuoristotietä.

Ärhäkät tiirat olivat lampaiden kimpussa joka paikassa. Karitsoilla valui verta päästä.

Jemina ihmettelemässä Seljalandfossin vieressä olevaa luolasta löytyvää putousta.

Saavuimme illaksi Jökulsarlonille juuri valon ollessa kauneimmillaan

Kantomaiden perhepotretti

Upeat tyrskyt ja upeat laavapilarit upella Reynisfjaran rannalla, Vikin kylän vieressä paluumatkalla

Samaisessa paikassa törmäsin hetken päästä random jääkarhuun...

Dyrholayen kallioilta löytyy hieno kivikaari meren yli

Paluumatkan viimeinen kohde oli aina yhtä rentouttava, kuuma Seljavellalaug-allas Eyjafjallajökul-tulivuoren juurella. Vuoren solassa sijaitsevalle altaalle päästäkseen pitää patikoida noin kilometrin matka ja ylittää joki kiviä pitkin.

Jemina huusi altaassa: "Tämä on elämäni onnellisin päivä!" Niitä onnellisimpia päiviä tuli tosin lisää tämän jälkeen. Nousuhdanne!

Kaverikuva kylvyn jälkeen. Viimeiset päivät Kantomaat kävivät vielä yhden päivän ajan ihmettelemässä geysireita ja muita luonnon ihmeitä ilman minua. Pitkien autoretkien jälkeen vietimme muutaman päivän Reykjavikissa uima-altailla ja kaupungilla rennosti hengaillen. Kesäpäivän seisauksen iltana rentous sai jäädä osaltani, kun osallistuin Midnight Sun Run -puolimaratonille. Klo 21.30 alkanut juoksutaival alkoi malliikkaasti, mutta treenin puute alkoi tuntua viimeisen kuuden kilometrin kohdalla ja vauhti hidastui huomattavasti. Viimeiset kilometrit olivat yhtä tuskaa, mutta maaliin pääsin tälläkin kertaa, eikä aikakaan lopulta tippunut aiemmasta hyvin treenastusta juoksusta kuin 2 minuuttia.

Kipeillä jaloillani konkoilin seuraavana päivänä Kantomaiden mukaan Islanninhevosretkelle. Tiina ja Jari lähtivät ratsastamaan ja minä jäin Jeminan kanssa heppatalutukseen ja syöttämään tallin hevosia. Oli mukavaa viettää aikaa kummitytön kanssa ihan kunnolla!

Valmiina lähtöön! Maalissa ei hymyilyttänyt yhtä paljon.

Viimeisenä päivänä passitin vieraat lillumaan Blue Lagooniin ja tarrasin itse moppiin. Kämppä täytyi saada luovutuskuntoon, sillä aikani Islannissa oli loppu.

Kirjoitan kotiinpaluutunnelmista vielä erikseen. Loppuun vielä kuva Islanti-lemmikistäni, maailman sosiaalisimasta kissasta, Solasta. Miau!

#Islanti #Vieraat #Vesiputous #jökulsarlon #etelärannikko #Snaefellsnes