Oletko koskaan nähnyt niin kaunista maisemaa, että kurkkua alkaa puristaa ja silmät kostuvat? Tai ollut niin korkealla, että et uskalla hengittää, vaikka et voi lakata nauramasta? Minulle nämä kehon erikoiset reaktiot tulivat tutuiksi viikonloppuretkellä Islannin eteläosan saarille.
Näkymä sataman mustalta hiekkarannalta kohti saaria
Vestmannansaaret (en: The Westman islands, is: Vestmannaeyjar) on pieni saariryhmä Islannin etelärannikolla. Saaret, kuten koko Islanti, ovat syntyneet vulkaanisen toiminnan seurauksena. Saaret ovat osa samaa ”tulilinjaa” kuin vuonna 2010 purkautunut Eyjafjallajökul. 1900-luvulla saarilla on sattunut kaksi suurta tulivuorenpurkausta, viimeisin 1973. Saariryhmän suurimmalla saarella, Heimayella asuu noin 4000 ihmistä ja pesii yli 10 000 miljoonaa merilintua – siinä suhdeluku minun makuuni. Heimaylla eli aikoinaan myös maailman kuuluisin miekkavalas, Free Willyä tähdittänyt Keiko. Valas totutteli vapauteen saaren rannalle rakennetussa suuressa aitauksessa. Keikon vapautusoperaatio päättyi aikoinaan surkeasti, kun valas kuoli lyhyen vapautensa jälkeen.
Peukulla matkaan
Lähdimme matkaan lauantaiaamuna liftaamalla kahden Esja-vuoren konsertissa tapaamani tytön kanssa. Irene on italiasta ja Katarzyna Puolasta. Islanti on yksi maailman parhaita maita liftaamiseen. Täällä on vähän reittejä, ystävällisiä ihmisiä ja turvallista. Liftauskulttuuri on voimissaan. Vain vartin odottelun jälkeen meidät nappasi mukaan nelikymppinen valokuvaaja Oskar, joka oli matkalla töihin kalastusalukselle. Hän oli lähdössä maailmanympärimatkalle ja tarvitsi rahaa, jota kalastusaluksella työskentelystä saa nopeasti. Viikon työvuorosta jää käteen kuulemm noin 1400 euroa. Oskar kertoi matkan aikana meille mahtavia tarinoita Eyjafjallajökul-tulivuoren purkautumisesta, matkoistansa Grönlantiin ja nuoruuden putkareissuistaan. Oskarin upeisiin tulivuori- ja grönlantikuviin voi tutustua täällä.
Lautta Vestmannansaarille lähtee Landeyjahöfnin satamasta monta kertaa päivässä. Matka kestää noin 40 minuuttia ja maksaa alle 10 euroa. Nopeasti vierähtäneen lauttamatkan jälkeen saavuimme satamaan, jossa kymmenien metrien korkuiset, merestä tikkusuorasti nousevat kivipaasit ja vuoret tervehtivät matkaajia. Sää oli täydellisen aurinkoinen, tyyni ja lämmin. Olin sanaton. Heti sataman jälkeen eteen avautui Heimayen söpö puutalokaupunki. Majoituimme tyylikkäässä Askja-hostellissa kaupungin keskustassa.
Heimayella on paljon katutaidetta, niin kuin muuallakin Islannissa. Tämä kuvaa saaren elinkeinoa, lunnin metsästystä.
Saaren talot toivat kovasti mieleen Havaijin.
Herkkiä hetkiä tulivuorella
Jätettyämme tavaramme huoneeseen, suuntasimme välittömästi kohti ensimmäistä, satamasta nousevaa vuorta. Rankahkon nousun jälkeen aloimme saavuttaa vuoren huippua. Kun näkökenttäni taittui vuoren huipun toiselle puolelle, henkeni salpautui ja silmäni kostuivat. Eteen avautui yli sadan metrin tikkusuora pudotus vanhan tulivuoren kraateriin, jonka takaa nousi kraaterin toinen seinämä, jonka takana siinsi meri, josta nousi lisää dramaattisia kalliopaaseja. Meren toisella puolella horisontissa näkyi Islannin pääsaari vuorineen ja jäätiköineen.
Vietimme huipulla lähes pari tuntia näkymästä, lämpimästä aurinkosta ja elämästä nauttien. Köllöttelimme nurmella, kuuntelimme musiikkia ja taisimmepa torkahtaakin. Yhtäkkiä kraaterin pohjalta alkoi kuulua pauketta ja näkyä välähdyksiä. Saarella ollut hääporukka oli järjestänyt ilotulituksen! Hetki oli yksi absurdeimmista ikinä. Tulituksesta virkistyneenä jatkoimme matkaa kraaterin reunaa kiertänyttä polkua pitkin vuoren toiselle puolelle ja takaisin hostellille.
Saarella on myös toinen tulivuori; punainen Eldefell. Eldefell syntyi purkauksessa vuonna 1973 ja on näin ollen maailman nuorin vuori! Raju purkaus poltti suuren osan Vestmannansaaren taloista ja peitti alleen osan kaupungista. Toisaalta purkaus synnyttyi myös uutta maata ja teki saaren satamasta suojaisan poukaman. Vuorella kävely tuntuu matkalta Marssiin (vaikkei siitä hirveästi kokemusta olekaan) ja näkymät ovat jälleen kerralla huikeat, mutta hyvin erilaiset kuin aiemmalla vuorella.
Irene was sooo high!
Mind your step!
Maisemat vuoren päällä olivat todella dramaattiset. En ole koskaan käyttänyt sanaa "wow" yhtä paljon.
Kraaterin reunalla. Toisella puolella meri, toisella vanhan tulivuoren purkausaukko.
Tämä reitti ei tainnut olla ihan se virallinen...
Vuoren juurella oli hauskoja hobittimökkejä.
Oliko nämä äiti niitä reunoja, joille ei saanut mennä?
Down to size Le päk oli jälleen hyvä matkakaveri.
Neljä elementtiä.
Näkymä punaiselta Eldefel-tulivuorelta.
Kiipesin Eldefelille vielä toisen kerran yksinäni toisena iltana katsomaan auringonlaskua
Lunniretki
Vestmannansaarilla pesii yli puolet Islannin lunneista. Yhdellä saariryhmän saarista on maailman suurimman lunnipopulaation koti. Linnut eivät ole yhtä helposti lähestyttäviä, kuin Länsivuonoilla, koska täällä niitä myös metsästetään. Vestmannansaarille on kuitenkin paljon helpompi matkustaa, joten suosittelen saaria lämpimästi niille, jotka halajavat päästä seuraamaan näiden meren klovnien touhuja. Lähdimme tyttöjen kanssa illan päätteeksi lunniretkelle ja katsomaan auringonlaskua. Seuraamme liittyi illalla portugalilais–slovakialainen poikapari Martin ja Andrei, joiden kanssa vietimme rauhallisen illan mustilla rantakallioille istuskellen.
Mereltä kalasta palanneet lunnit katselivat myös auringonlaskua
Auringonlaksu ja upeat vulkaaniset saaret
Iltajengi
Laivaretki saaren ympäri
Toisen päivän aloitimme Viking Toursin järjestämällä laivaretkellä saaren ympäri. Matka maksoi noin 40 euroa ja kesti noin kaksi tuntia. Kapteeni kertoi koko matkan ajan mielenkiintoisia omakohtaisia kokemuksia saaresta ja sillä tapahtuneista tulivuoren purkauksista. Seilasimme valtavien merilintuyhdyskuntien ja kalliopaasien ohi pitkin jyrkkiä laavarantoja. Kävimme veneellä myös useammassa luolassa. Viimeisessä kapteeni sammutti moottorin, kaivoi esiin trumpetin ja piti meille pienen konsertin. Maagista. Voin todella suositella retkeä saarelle matkustaville!
Kaverit lähtivät kaikki sunnuntain iltalautalla takaisin maihin ja jäin yksin vielä fiilistelemään saarelle.
Mukava paikka kesämökille?
Tämän saaren kolkan nimi on norsukallio. Miksiköhän?
Yksi upeimmista retken luolista
Retkellä nähty Surtsey on maailman nuorin saari. Se on syntynyt 60-luvulla kaksi vuotta kestäneen tulivuorenpurkauksen seurauksena. Synnystään asti saari on toiminut geologien ja biologien elävänä laboratoriona, eikä tavallisella tallaajalla ole sinne mitään asiaa.
Meet Tótí the puffin!
Maanantaiaamu valkeni sateisena ja tuulisena. Onneksi minulla oli jäljellä vain kaksi retkikohdetta: paikallinen luonnontieteellinen museo/akvaario sekä kunnan uima-altaat.
Akvaario oli tyypillisen islantilainen. Mainokset antavat ymmärtää, että kyseessä on Helsingin Sealifeen verrattava vedenalainen spektaakkeli, mutta todellisuudessa museo sijaitsi paikallisen paloaseman yläkerrassa. Seitsemän euron pääsymaksu kannatti silti maksaa, sillä näyttelyt olivat aivan mielenkiintoisia, ja ennenkaikkea koska museossa asuu ELÄVÄ LUNNI – TÓTÍ! Lintu tuotiin museoon myöhään elokuussa vuonna 2011. Se oli kuoriutunut selvästi muita ikätovereitaan myöhemmin eikä ollut vielä lentokykyinen, kun muut lunnit olivat jo lähteneet viettämään talvea merelle. Lintu päätettiin ottaa asumaan museoon, sillä ulkona se olisi kuollut. Tótí otti museon henkilökunnan ja asiakkaat perheekseen ja köpöttelee nyt itsekseen pitkin museon käytäviä ja käy tervehtimässä ihmisiä kehräämällä ja nokkaa pärisyttämällä. Nappasin tästä videon:
Tótí ja meikäläisen aamunaama
Näyttelyakvaarioissa eli jäämeren mereneläviä kaloista meritähtiin
Reissu oli ollut täydellinen, mutta myös kotimatka oli varannut minulle mukavan yllätyksen. Lautalta päästyäni juoksin tielle ja nostin peukalon pystyyn. Ensimmäinen auto sattui kohdalle noin neljän sekunnin kuluttua ja pysähtyi. Minut noukki kyytiin nuori laivamekaanikko Jón, joka sattui asumaan naapurissani. Juttelimme niitä näitä koko matkan Reykjavikiin. Jón toi minut kotiovelleni ja kun olin lähdössä pois, hän ojensi minulle muovikassin peräkontissa olleesta, jäillä täytetystä saavista. Kassi oli täynnä tuoreita hummerinpyrstöjä! Jón halusi kiittää matkaseurasta, ja minähän otin kiitoksen vastaan.
illalla pääsin kokkauspuuhiin ja söin upean maanantai-illallisen. Tässä reseptini:
Liftaajan valkosipuli-sitruunamarinoitu hummerinpyrstösalaatti
Yhdelle:
Noin 5 kpl hummerinpyrstöjä
1 sitruuna
4 rkl voita
1 tl pestoa
suolaa, pippuria
1 rkl oliiviöjlyä
Salaattitarvikkeita maun mukaan
Laita uuni lämpenemään grillivastukselle 200 asteeseen.
Aseta hummerien selkä leikkuulautaa vasten ja halkaise pyrstö terävälä veitseltä mahapuolelta. Poista musta suoli ja taita hummeri auki. Selkäpanssarin pitää murtua, mutta ravun ei tarvitse haleta täysin kahtia.
Sulata voi. Lisää puolikkaan sitruunan mehu, öljy, pesto sekä ripaus suolaa ja pippuria.
Asettele ravut selkä alaspäin uunipellille tai vuokaan ja valuta maustettu voisula niiden sisään. Säästä voisulaa reilu ruokalusikallinen myöhemmäksi.
Grillaa uunin yläosassa 8–10 minuuttia. Ota ravut ulos, käännä, ja grillaa selkäpuolta toiset 8–10 minuuttia.
Odotellessa, valmista salaatti. Itse käyin jäävuorisalaattia, kurkkua, punasipulia ja avokadoa.
Ota ravut uunista ja anna jäähtyä hetki. Lihan pitäisi irrota suhteellisen helposti kuoresta. Voit tarjota ravut joka sellaisenaan salaattilautasen reunalla tai valmiiksi kuoresta irroitettuna. Valele annos lusikallisella maustettua voisulaa.
Tarjoile paahtoleivän ja sitruunalla maustetun valkkarivihcyn kanssa.
Verði þér að góðu – Hyvää ruokahalua!
--