top of page

HUIPPUMUSIIKKIA JA VÄRIJUOKSU

Toukokuu oli reissuni vaikeinta aikaa. Kesä oli saapumassa Suomeen, mutta Reykjavikissa puhalsi edelleen kylmät tuulet. Kaikki Islannin tutut olivat muualla ja edessä oleva aika tuntui pitkältä, ankealta ja yksinäiseltä. Kotona minua taas olisi tarvittu monessakin asiassa. Pyörittelin ajatusta aikaistetusta kotiinlähdöstä päivittäin. En onneksi antanut periksi. Jarin kyläily, sen jälkeiset kaksi mieletöntä tapahtumaa ja ystäväni Hannun vierailu piristivät ja pääsin taas seikkailemisen makuun.

Asgeir @ Mount Esja

Olin eräänä perjantai-iltapäivänä pitkällä juoksulenkillä. Katselin rantatien varrella merenlahden takana kököttävää Esja-vuorta ja mietin, että tuota aluetta tahtoisin vielä päästä tutkimaan. Toiveeni totetui yllättävän äkkiä, sillä heti kotiin ja wifin kantoalueelle päästyäni puhelimeni piippasi kutsua islantilaisen, huippusuositun Asgeirin yllätyskonserttiin tuolle kyseiselle vuorelle. Kaikki tämä puolen tunnin varoitusajalla! Pian olinkin jo kapuamassa vuorenrinnettä ylös iloisen sekalaisessa seurassa. Lähes kahden tunnin nousun jälkeen vuoren laella meitä odotti dj ja iloisia ihmisiä tanssimassa. 15 kilometrin juoksun ja kahden tunnin vuorikiipeilyn seurauksena totesin, että en kykene enää ikävä kyllä tanssimaan. Seuraavasta hyvästä biisistä eteenpäin jorasin uusien kavereiden kanssa täysiä tapahtuman loppuun asti. Kamalan yllättävää.

Asgeirin konsertti oli satumainen ja mahtava. Ohessa konsertin tarjonneen puhelinoperaattori Novan videopätkä konsertista:

Uusia tyyppejä. Pic by: Irene Manganini

Etelärannikko vol 4

Muutama päivä konsertin jälkeen sain vieraaksi lapsuudenystäväni Hannun. Heti kyläilyn toisena päivänä suuntasimme auton nokan etelärannikolle Reykjanes-niemimaalla sijaitsevan Krysuvik-rikkilaakson kautta. Saimme reissulle mukaan slovenialaisen ystäväni Saran sekä minulle entuudestaan tuntemattoman jenkkikaksikon, Aaronin ja Avenin.

Kuten aiemissa postauksissa (Photomarathon, Roadtrip Islannin etelärannikolle ja Äiti ja isä kylässä) olen maininnut, on Islannin etelärannikko mielestäni paras kohde päivän mittaiselle roadtripille tällä saarella. Krysuvik-mutkan kanssa reitille kertyy matkaa noin 500 kilometriä ja aikaa menee 12–16 tuntia tahdista riippuen. Meillä meni päiväunien ja pitkään kestäneen pulikointien kanssa 15. Hannu on kirjoittanut retkestä tarkemmin omassa blogissaan.

Sara ja Hannu sotamaalauksissa Krysuvikin rikkikentillä. Hiukan jännitin lähteekö kavereilta naama irti, mutta ei ne onneksi tuon pahemmaksi muuttuneet. ;)

Aaron, Aven ja Sara olivat olleet edellisviikolla töissä farmilla, jonka ohi nyt ajoimme. Kävimme moikkaamassa paikalla islanninlammaskoirien pentuja...

...ja pieniä lampaita. Bääää!

Color Run Reykjavik

Hannun vierailun odotetuin hetki oli lauantain Color Run -tapahtuma. Color Run on ympäri maailmaa järjestettävä väri-iloittelu, jonka aikana kipaistaan viiden kilometrin lenkki. Heräsimme kisoihin hieman tokkuraisina, sillä edellisenä iltana olimme viettäneet slovenialaisystäväni Saran läksiäisiä karaokebaarissa. Aamiaisen jälkeen vedimme kuitenkin reippaasti trikoot jalkaan ja suuntasimme upeaan kesäsäähän pinkomaan. Tapahtumassa oli väkeä kuin pipoa ja tunnelma oli todella korkealla! Ihmiset tanssivat, juoksivat, heittelivät värijauhetta ja nauttivat kesästä. Meidän Suomen edustusjoukkue herätti paikallisissa paljon hilpeyttä ja ehkä hitusen ihmetystäkin. Eivät ilmeisesti ole aiemmin nähneet suomalaisia heittämässä kärrynpyöriä valkoisissa trikoissa?!

Freesinä ennen juoksuja

Tapahtumaan osallistui kuulemani mukaan noin 10 000 henkeä.

Maalin tultaessa molemmat olivat saaneet jo vähän väriä pintaan.

Kuvista kiitos: Hannu Okkonen

Juoksujen jälkeen vietimme mukavan arkista aikaa Reykjavikissa uima-altailla uiden, kaupungilla kävellen ja kotona löhöillen. Osasin itsekin pitkästä aikaa katsoa Reykjavikia vähän uusin silmin ja kuljettua uusia reittejä. Suosittelen itse kullekkin kulkemaan kauppareitin tai työmatkan välillä jotain muuta, kuin sitä tutuinta katua. Yllättävän lähellä voi olla paikkoja, jossa ei ole koskaan tullut käytyä.

Kotikulmilta löytyi muun muassa tämä Reykjavikin vanha hautausmaa

Hannun vierailun aikana kirkon viereen valmistunui katutaideteos

Tulipas ensimmäistä kertaa kuvattua oma kotimökkini. Tuolla katutasossa sitä elellään.

Hannun lähdettyä tajusin ensimmäistä kertaa, kuinka lähellä reissuni loppu jo onkaan. Aiemmin kotiinpaluu on tuntunut kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt siihen oli yhtäkkiä vain viikkoja. Vaikka vain hetki sitten olin suunnitellut aiempaa lähtöä, olin yllättäin hieman kauhuissani kauan odotetun reissun päättymisestä. Kauhuni hälveni hiukan, kun italialainen ystäväni Irene totesi, että paikoista ja matkoilta täytyy lähteä silloin, kun on on mukavaa ja olostaan nauttii. Silloin kaikesta jää kauneinein mahdollinen muisto.

bottom of page