Islannin Länsivuonot ovat yksi Euroopan syrjäisimpiä ja vaikeakulkuisimpia kolkkia. Satojen kilometrien mittaiset soratiet mutkittelevat loputtomana vuorijonojen ja vuonojen halki. Teitä reunustavat vuoroin jyrkät pudotukset, vuoroin metrien korkuiset lumipenkat – kesälläkin. Alueella ei ole montaa tienpätkää, jossa ei varoitettaisi kivivyöryistä, jyrkistä nousuista, tiukoista mutkista tai kovista tuulenpuuskista. Kaikesta tästä huolimatta vuonot ovat hyvä retkikohde muillekin kuin masokisteille – kaikessa karuudessaan alue on nimittäin yksi kauneimmista, ellei kaunein, mitä olen koskaan nähnyt.
Etäsuhteesta kolmen neliön yksiöön
Pian Dalvikin leirin jälkeen koitti kauan ja hartaasti odotettu hetki, kun oma arkeni – Jari – saapui vierailulle Islantiin. Reilun parin kuukauden erossa olon jälkeen toisen näkeminen oli aluksi jännittävää ja vähän pelottavaakin. Muistaako sitä miten toisen kanssa ollaan ja kestääkö hermot, kun yhtäkkiä kaikkea ei saakaan tehdä omalla tavalla? Yhteiselo sai alkaa shokkihoidolla. Olimme nimittäin vuokranneet Jarin kanssa miniasuntoauton, jolla aioimme valloittaa Länsivuonot. Kompakti menopelimme oli suunniteltu naurettavuuteen asti täydellisesti, eikä hukkatilaa oltu jätetty lainkaan. Henkilöauton takaosaan oli saatu mahtumaan sängyksi taittuva sohva, lavuaari vesihanoineen, keittiökaappeja ja -taso, kaasuliesi, jääkaappi, ilmanlämmitin ja säilytystilaa. Auto oli täydellinen! Liikkuva majoitus antaa vapauden tehdä suunnitelmia matkanvarrella sään, oman jaksamisen ja mielenkiintojen mukaan. Firman nimi on Happy Campers – voin vilpittömästä suositella! Kaksi vuotta sitten kiersimme saarta vastaavan firman, Kuku Campersin autolla, mutta Happy Campers voittaa tämän käytännöllisyydellään ja laadullaan ylivoimaisesti.
Päivisin keittiönä toiminut auton takaosa oli paitsi toimiva, myös viihtyisä.
Kevyt ja uusi auto selätti hienosti vuonojen jokaisen vuorinousun ilman ongelmia.
Terveisiä täältä kesälomalta.
Tyypillinen maisema auton ikkunasta.
Kuumia lähteitä ja kalastajakyliä
Länsivuonot ovat syntyneet kolmen jättiläismäisen peikon aikaansaannoksena miljoonia vuosia sitten, kun Islantia vielä hallitsivat trollit ja haltiat. Jättiläispeikot yrittivät repiä vuonoja irti mantereesta ja juuri ennen heidän onnistumistaan, kun vuonot olivat kiinni muussa saaressa enää vajaan kymmenen kilometrin kaistaleen varassa, aurinko nousi jähmettäen peikot vuoriksi. Kilpailevan teorian mukaan Islannin itäosa oli ensimmäinen osa saarta, joka nousi meren pinnan yläpuolelle, kun saari syntyi tulivuorten purkausten seurauksena noin kuusitoista miljonaa vuotta sitten. Molemmille teorioille löytyy paljon todisteita: saaren itäosa on täynnä vuoria, tuliperäisiä kuumia lähteitä ja riekaleisia vuonoja ja kaikki niistä ovat kokemisen ja näkemisen arvoisia. Omia suosikkejani olivat kuitenkin kuumat lähteet, joita löysimme reissumme jokaiselle päivälle:
Pool 1: Hellulaug. Retken ensimmäinen allas, Hellulaug, on luonnollinen kalliokuoppa meren ranassa, johon ohjataan 38 asteista vettä läheisestä lähteestä. Oikein mukava lilluntapaikka ja helppo saavuttaa, minkä vuoksi paikalla oli myös paljon muita. Altaan löytää rannasta, päätien varrelta, noin sata metriä ennen Hotel Flókalunduria.
Pool 2: Reykjafardarlaug. Päätien varrelta (nro 63) löytyvä allas yllättää sijainnillaan. Keskellä ei mitään, vuonon pohjukassa, on yksinäinen uima-allas, jonka vapaaehtoiset ovat rakentaneet vuonna 1975. Altaan vesi on "vain" 32- asteista. Karttalinkkiä en tähän valitettavasti saanut.
Pool 3: Drangsnes. Tunnelma–panostus-suhteeltaan Länsivuonojen parhaat altaat löytyvät pienen pienen Drangsnesin kylän rannalta, kylän ainoan tien varrelta. Kyläläisten ylläpitämässä altaassa saa käydä ilmaiseksi lillumassa, kunhan käy ensin suihkussa tien viereltä löytyvässä suihkukopissa. Rannalla on kolme erilämpöistä allasta, jotka ovat kuin Kultakutrin puurot: yksi vähän liian viileä, yksi vähän liian kuuma, mutta kolmas täydellisen, sopivan lämmin. Vietimme altaalla kaksi tuntia, joista toisen mukavasti kahdestaan ja toisen keski-ikäisten reykjavikilaisten lentokoneinsinöörien kanssa, joilla juttua kyllä riitti. Mukavia miehiä!
Pool 4: Krossneslaug. Merenrannalla sijaitseva upean turkoosi Krossnesslaug on vuonojen hienoimpia. Allasta ympäröivät teräväkärkiset vuoret ja merellä uiskenteli valaita, joita altaasta oli mukava seurata. Ajomatka päätieltä altaalle on tuskaisen pitkä ja tie on pelkkää kivikkoa ja kuoppaa. Sadan kilometrin soratiehen taittui helposti kaksi tuntia suuntaansa – aika pitkä matka uintireissulle.
--
Vaikka alue on karua ja vuoristoista, eivät ihmiset ole sitä täysin hylänneet. Kokonaisuudessaan vuonoilla on asukkaita noin 7000, joista yli puolet asuvat Isafjordurissa, vuonojen luoteiskulmassa. Vuonojen kylät pysyvät hengissä kalastuksen voimin, niin kuin monessa muussakin saaren kylässä.
Islanti on muuttanut paljon käsitystäni kaupungeista, ja Isafjorduriin tullessani olin aivan ihmeissäni ihmisten, katujen ja kauppojen paljoudesta! Siellä oli jopa liikennevalot!
Isafjordur down town
Aivan kaupungin ulkopuolella sijaitsee käymisen arvoinen Artic fox centre, johon saimme yksityiskierroksen.
Djupavik on vuonojen pienimpiä kyliä. Entisen kalatehtaan ympärille rakennetussa kylässä asuu enää muutama ihminen hotellia pyörittämässä. Hylättyyn kalatehtaaseen pääsee myös sisään tutustumaan.
LUNNEJA!!!
Kun Islannin etelärannikko on yhtä nähtävyyksien tykitystä: muutaman kilometrin välein tien varrelta löytää vesiputouksen, upean rantakallion tai vaikka pudonneen lentokoneen on Länsivuonot erilainen. Yksittäisiä nähtävyyksiä on hyvin ja alueen viehätys perustuu kokonaisuuteen ja vuorten ja meren luomaan tunnelmaan – tyhjyyteen. Muutama yksittäinen, käymisen ja näkemisen arvoinen paikka vuonoilta kuitenkin löytyy, joista ensimmäinen saattoi ehkä kiilata kärkisijalle lempipaikkanani Islannissa: Latrabjarg – Euroopan läntisin piste ja Atlantin suurin lintukallio. Paras paikka maailmassa nähdä LUNNEJA!!! Kesyjä lunneja, aivan läheltä.
Kuuden tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista tie päättyy parkkipaikkaan, jossa vierailijoita ystävällisesti muistutetaan, että kymmenien metrien pudotus kivikolle on ikävä tapa kuolla.
Tikkusuorat pudotukset rantakivillä pitää yrittää pitää mielessä ja varoa askeliaan, vaikka vastaan alkaa köpötellä näitä huomion varastavia, maailman koomisimpia ja hellyyttävimpiä siivekkäitä.
Makuuasento ja ryömiminen on hyvä tapa lähestyä lintuja.
Latrabjargille vievän tien varrella pääsee ihmettelemään myös Islannin vanhimman teräslaivan ruosteista kohtaloa. Yli satavuotias laivavanhus on maannut hiekalla vuodesta 1981.
Toinen vuonojen hieno yksittäinen kohde on Dynjandi-vesiputous, jonka niin ikään löytää vuonojen päätien varrelta.
Dynjandin islanninkielinen nimi tarkoittaa salamoivaa jokea.
Putoukselta avautuu hieno maisema alas yhdelle sadoista vuonoista.
Putoukselta alkavassa joessa viihtyy näitä värikkäitä koskenlaskijoita, virta-alleja.
Jari ja Dynjandin loppukuohut.
--
Länsivuonot on upea, mahtava, lumoava retkikohde. Sinne retkeä suunnitteleville tiedoksi, että vuonojen kiertämiseen tarvitsee vähintään neljä päivää ja kilometrejä kertyy vähintään 1400. Jos joku jäi miettimään, kuinka selvisimme eron jälkeisestä intensiivisestä yhdessäolosta, niin todettakoon, että mielestäni vuonot ovat paljon romanttisempi matkakohde kuin vaikka Pariisi. Hyvin siis.