Sain äidin ja isän kylään Islantiin viikko ennen vappua. Kaksi sitä edeltänyttä viikkoa olivat reissun tähän asti arkisimmat: kouluhommia, kuntoilua, Simpsoneita ja paljon koneella istumista. Mukaan mahtui hyvin alakuloisiakin päiviä. Välillä kävin piristämässä itseäni kahviloissa ja kirjastossa ja vierailinpa myös Suomen suurlähetystön isännöimässä elokuvaillassa katsomassa Vadelmavenepakolaisen ja Mielensäpahoittajan. Leffojen jälkeen paikalla oli myös Tuomas Kyrö turinoimassa ja lähettiläs viinä tarjoamassa.
Kaksi viikkoa on pitkä aika olla yksin, joten vanhempien vierailu oli kauan odotettu piristys. Vietimme yhdeksän päivän visiitistä muutaman päivän Reykjavikissa, yhden päivän isän kalareissulla ja neljä päivää tienpäällä. Valoisa-aika kului retkeillen ja illat korttia lätkien.
Harmi kun Sanna-sisko ei päässyt mukaan. Toinen kerta sitten!
Taimenia narraamassa
Islanti on hieno kalapaikka, mutta kalareissun järjestäminen täällä ei ole mikään helppo juttu. Joet ovat pääosin yksityisomistuksessa ja omia kalavehkeitä ei saa tuoda maahan ilman desifiointitodistusta. Löysin pitkähkön selvittelyn jälkeen joustavan GoFishing -firman, joka vuokrasi välineet, myi luvat ja opasti hyvälle kalapaikalle. Mukaan saatiin karttoja, kuvia ja hyviä vinkkejä. Kalapaikka sijaitsi noin 100 kilometrin päässä Reykjavikista. Päivä oli tolkuttoman kylmä ja tuulinen, mutta tottunutta kalamiestä ei tuntunut tämä vaivaavan. Jätimme äidin kanssa isän joelle ja suuntasimme itse ajelemaan lähiympäristöön. Kävimme kahvilla Selfossissa ja etsimässä merenrannalta lintujensuojelualuetta – tuloksetta tällä kertaa. Kuusi tuntia hurahti nopeasti ja palasimme hakemaan isää ja yllättävän hyvää kalasaalista!
Kalamies ja neljä vajaan kilon taimenta.
Isän seurana joella parveili komeita virta-alleja.
Kova tuuli puhalsi tyrskyt kalapaikan rannoille jäädyttäen rantakasveista kristallisia taideteoksia.
4 päivää, 1500 kilometriä
Varsinaiselle autoretkelle lähdimme seuraavana päivänä. Olin suunnitellut neljäksi päiväksi kierroksen, jonka varrella näkee suurimman osan Islannin parhaista nähtävyyksistä. Hyvin suurpiirteinen kartta alla antamassa ajatusta.
Ensimmäisen päivän vietimme Snaefellsnesiä kiertäen (kartassa 2–5) palaten illaksi kotiin. Vierailin samalla paikalla Mariannan kanssa kuukautta aiemmin. Niemimaan lisäksi kävimme katsastamassa mielestäni Islannin upeimman vesiputoukset, Hraunfossin ja Barnafossin (7).
Snaefellsnesin kuuluisa musta kirkko
Ja toinen, ei niin kuuluisa, valkoinen kirkko
Kirkjufossin laelta avautui satumainen puolijäätynyt maisema.
Kirkjufosin takaa avautuu puolestaan näkymä Kirkjufell-tulivuorelle.
Bjarnafossin turkoosi vesi hivelee silmiä.
Hraunfossin vesi purkautuu jostain maan uumenista laavakiville ja siitä koskeen. Tämän paikan kuvaprojekti jäi kesken, joten uusi reissu on suunnitteilla!
Seuraavan päivänä matkamme jatkui Islannin ahkerimmin vieraillulle turistireitille, Golden circlelle (kartalla 10–12). Tällä lyhyehköllä reitillä pääse katsomaan Dingvellirien kansallispuistoa, geysirejä sekä suurta Gullfossin vesiputousta. Yöksi ajoimme Kaakkois-Islantiin mökkeilemään (kartalla 18).
Geysir-alueen ainoa säännöllisesti purkautuva lähde on nimeltään Strokkur. Strokkur pöhisee noin 4–8 minuutin väliein. Kovan tuulen vuoksi pöhinät eivät yltäneet aivan sille normaalin 20 metrin korkeuteen.
Gullfoss on hieno, Islannin ja Euroopan toisiksi voimakkain vesiputous. Paikan alunperin omistaneen maanviljelijän tyttöä pidetään Islannin ensimmäisenä luonnonsuojelijana, sillä hän omisti elämästään vuosia taistellekkaan ulkomaisia liikemiehiä vastaan, jotka yrittivät rakentaa alueelle voimalaa. Ponnistelut auttoivat ja paikka suojeltiin pysyvästi vuosikymmeniä sitten.
Dingvellerin on tärkeä paikka sekä kulttuurisesti että geologisesti. Laakso on paikka, jossa mannerlaatat erkanevat ja ihmiset yhdistyvät. Islannin valtio on perustettu paikalla (tavallaan) kaksi kertaa.
Hetki ennen mökkiä törmäsimmä todella todella todella yllättäin mustajoutsenkaksikkoon! Australiaisella lintulajilla ei pitäisi olla mitään asiaa Islantiin. Paikallisen lintuyhdistyksen Facebook-sivun mukaan kyseessä on todennäköisesti jostain brittiläisestä lintutarhasta muuttomatkalla olevien laulujoutsenten mukaan karannut pariskunta.
Upea Itä-Islanti
Kolmas varsinainen retkipäivä valkeni vihdoin vähän vähemmän tuulisena. Ajoimme aamiaisen jälkeen mökiltämme noin 50 kilometriä itään Skaftafellin luonnonpuistoon (kartalla 19). Puisto on mielestäni yksi Islannin upeimmista paikoista ja siellä virtaa myös hieno Svartifoss-vesiputous. Kirjoitin putouksesta aiemmassa postauksessani.
Skaftafellista jatkoimme matkaa reissumme kaukaisimpaan pisteeseen, Jökulsarlonin jäälaguniin (kartalla 20). Jäätikköjärvi on suosikkipaikkani Islannissa ja niin taisi olla äidin ja isänkin. Viihdyimme laguunilla melkein viisi tuntia jäitä, lintuja ja hyvin esillä ollutta hyljeperhettä ihmetellen. Monta kertaa yritimme lähteä, mutta aina lähelle ui hylje, uusi lintulaji tai värikkäämpi jääkimpale.
Skaftafellin tunturilta avautuu valtava maisema kohti merta. Muuttava hanhiparvi tuli mukavasti kuvaa koristamaan.
Jökulsarlonin veistoksellisia jääkimpaleita.
Hyljeperhe lempipuuhissaan – jäällä köllöttämässä
Söpöläinen.
Elämäni ensimmäinen kiisla höyheniään pesemässä.
Yleismeininkejä Jökulsarlonilta
Vapuksi etelään
Vappuaatto valkeni –kirjaimellisesti– helvetinmoisessa lumituiskeessa. Lunta oli tullut yön aikan noin 15 senttiä eikä sateelle näkynyt loppua. Että semmoinen kevään juhla... Lähdimme urhoollisesti ja hitaasti ajelemaan kohti Reykjavikia. Vauhti täytyi päätiellä tiputtaa paikoin alle neljänkympin tien surkean kunnon, muun liikenteen ja huonon näkyvyyden takia. Osa turisteista oli selvästikin liikkeellä kesärenkailla, joten varovainen sai olla, vaikka itsellä alla olikin kitkallinen neliveto. Islannin eteläisimpään kärkeen, Vikiin päästyämme sade väistyi ja aurinkokin alkoi pilkahdella ja saimme nauttia etelärannikon nähtävyyssuman (kartalla 13–17) kohtuullisen hyvässä säässä.
Heppaparat vappuaaton lumituiskussa – johon ne kyllä toisaalta ovat varmasti tottuneet.
Pääsin kokeilemaan Skogafossilla hieman erilaista lähestymistapaa vesiputouksen kuvaamiseen. Olen melko tyytyväinen tulokseen.
Seljalandfossille ilmestyi sateenkaari. Putouksen taakse ei tällä kertaa uskaltanut mennä, sillä kalliolta mätkähteli polulle parimetrisiä jääpuikkoja. Paikalla olleita turisteja tämä ei näyttänyt haittaavan. Tollot.
Vikiä ympäröiviltä rannoilta löytyy luolia, basalttikiviä, korkeita kalliota ja paljon laavakiveä eri muodoissaan.
Lentokoneelle piti tietysti päästä uudelleen. Isä taisi nauttia mustilla hiekkatasangoilla kurvailusta enemmän kuin itse koneesta.
Etelärannikon viimeinen kohde oli tuttu Seljavellirin uima-allas Eyjafjallajökulin juurella. Karpalolonkeron kanssa uiskennellessa alkoi jo tuntua ihan vapulta.
--
Kämpille päästyämme matkamittari osoitti kalaretki mukaan laskettuna 1700 kilometriä... Ihan kohtuullinen lukema muutamalle päivälle! Kovista kilometreistä huolimatta autossa istuminen ei alkanut kyllästyttämään ja hyvin ehti tehdä muutakin. Reissun jälkeen pyörimme vielä kaupungilla ja vietimme yhden päivän Blue Lagoonissa. Viimeinen päivä meni pakkaillessa ja kämppää siivoillessa. Itsekin jouduin kasailemaan tavaroitani taas vaihteeksi, sillä vain muutama tunti äitin ja isän lähdön jälkeen suuntasin itsekin uusiin maisemiin – tällä kertaa pohjoiseen Islantiin, josta sitten seuraavaksi.
Kiitos äitille ja isälle hyvästä reissusta, seurasta ja jääkaapin täydennyksestä! Pakkaseen jäi vielä kaksi taimenta odottamaan. :)