top of page

SEEDS ICELAND PHOTO MARATHON - KUVIA JA KAVEREITA

Ehkä hieman yllättäin matkan hienoimmaksi kokemukseksi on nousemassa uusien ihmisten tapaaminen. Luulin viihtyväni paremmin eläinten seurassa, mutta taisin olla väärässä.

Osallistuin islantilaisen vapaaehtoistyöjärjestö SEEDS:in pariviikkoiselle valokuvausleirille. Seeds järjestää kymmeniä erilaisia ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä vapaaehtoistyöleirejä Islannissa ympäri vuoden. Meidän leiri ei ollut niinkään työleiri, vaan tavoitteena oli oppiminen ja kansainvälisen yhteisymmärryksen lisääminen – International understanding as they say. Kansainvälisyyttä leirillä todellakin oli, sillä edustettuna oli yksitoista eri kansallisuutta, kolmelta eri mantereelta.

Me yhdeksän leiriläistä ja kolme ohjaajaa – hekin vapaaehtoisia – asuimme Reykjavikin reunalla suuren puutarha-alueen keskellä isossa vanhassa puutalossa. Talo ei ollut kovinkaan hyväkuntoinen, mutta tunnelmaa oli siitäkin edestä – lautalattiat ja kaikki. Olohuone oli täynnä vanhoja sohvia ja seinät oli vuorattu aiempien leiriläisten runoilla, piirroksilla ja valokuvilla. Pieni kirjahylly oli täynnä lautapelejä ja islannin matkaoppaita eri kielillä. Keittiöön oli muodostettu kolmesta erilaisesta pöydästä ja kirjavista penkeistä ruokailualue, jonka ääreen mahduimme koko sakki. Ruoka kokattiin ja tiskit pestiin vuoroparein. Aamiaiset ja välipalat kukin sai koota itse ruokahuoneesta, jonka pöperöt oli hankittu osallistumismaksuillamme. Yöt vietettiin neljässä eri makuuhuoneessa rautaputkisängyissä. Itse jaoin huoneeni kalifornialaisen tietokoneinsinöörin ja hongkongilaisen valokuuvajan kanssa. Tolkuttoman mukavia molemmat.

Leirin arki oli leppoista. Keräännyimme aamuisin olohuoneen sohville kuuntelemaan leiriohjaajien vetämiä alustuksia päivän valokuvauspajoihin. Aiheina olleet syväterävyydet, sommittelut ja suljinajat olivat minulle entuudestaan tuttuja enkä alustusten opeista paljon kostunut. Sohvatuokioiden jälkeen lähdimme itsekseen ottamaan valokuvia päivän teeman mukaisesti talon lähiympäristöön tai yhdessä päiväretkelle johonkin lähikohteeseen. Kiersimme mm. kaupungin keskustassa, Reykjavikin niemen kärjessä, Videyn saarella sekä näkötorni Perlanissa. Teimme pari retkeä myös ilman kameroita – toisen elokuvateatteriin ja toisen paikallisten suosimaan Reykjavikin kylpyläuimahalliin. Vesiliukumäen laskeminen tornista pakkasessa takaisin kuumaan veteen on ihan mielenkiintoinen elämys. Suosittelen kyllä Reykjavikissa käyviä tutustumaan halliin! Pääsymaksu on vain vitosen, kun Blue Lagoonista saa pulittaa 60 euroa. Toki, laguuni on ihan eri juttu ja käymisen arvoinen sekin.

Koko jengi kasassa

Työpajat kannustivat kokeilemaan hieman uudenlaisia juttuja kuvia ottaessa.

Kaupunkikierroksella Hallgrimskirkjalla. Kuva: Ellen

Portugalilainen ohjaaja viihdyttää Aasian tyttöjä opettelemalla puikoilla syöntiä.

Retki etelärannikolle

Viikonloppu oli vapaata virallisesta leiriohjelmasta. Meille oli järjestetty vapaaehtoisia, maksullisia päivän minibussiretkiä, joihin suurin osa osallistui. Itse vetäydyin toiseksi päiväksi rauhoittumaan asunnolleni ja toisena päivänä osallistuin etelärannikkoretkelle. Etelärannikko on kyllä ehdottomasti suosikkialuettani Islannissa. Muutaman tunnin ajomatkan aikana pääsee näkemään erilaisia upeita vesiputouksia sekä Vik-kylää ympäröivät mustat hiekkarannat kallioineen. Keli ei tosin ollut paras mahdollinen ja valokuvien yleisilmeeksi muodostuikin harmaa.

60 metriä korkea ja 25 metriä leveä Skogafoss on eteläisen Islannin suurin vesiputous.

Myrskylinnut ovat jo alkaneet varailla pesäpaikkoja kalliorinteiltä.

Seljandofossin vierellä virtaa toinen pienempi vesiputous. Hienous tässä putouksessa on, että se virtaa luolassa! Yksi upeimpia paikkoja, missä olen käynyt. Tämän jälkeen olo oli märkä.

Honkongilainen ystäväni Windfred ja Skogafoss

Myrskylintu tiukassa mutkassa.

Lauantain retkipäivän jälkeen järjestimme talolla pienet kemut. Kyllä se on kuulkaa harhaluulo, että me suomalaiset jotenkin kännäisimme enemmän ja kovemmin kun muut. Kun jokaisen matkalaukuista yhteiseen pöytään oli löydetty rommia, viskiä, punkkua, kaljaa ja kermalikööriä, ja kun juomapeli oli pyörinyt muutaman kierroksen, niin kyllä oli meiningeissä niin portugalilainen, korealainen kuin taiwanilainenkin – varsinkin taiwanilainen. Eikä tämä suomalainenkaan pahasti jälkeen jäänyt… Reykjavikin yössä oli taas sykettä ja kiersimme yön aikana porukalla kolme tai viisi baaria. Kuka niitä laskee! Islannissa baareihin ei ole pääsymaksuja eikä niistä löydy narikoita. Nopea sisäänpääsy on toisaalta kätevää ja mahdollistaa bar hoppingin, mutta toisaalta tavaransa saa helposti hukkaan. RIP New Yorkista ostettu kaulahuivi.

Korttipelin jälkeen viimeiset juomat arvottiin perinteisellä läpsyringillä

Illan ensimmäinen kuppila

Leirin päätös Viimeisenä aamuna valitsimme kukin kaksi kuvaamme kuluneelta viikolta näyttelyyn, joka rakennettiin läheisen hostellin aulaan. Teemaksi oli valittu Islannin valo. Näyttelyn taso ei ollut kovin kummoinen, mutta ei se tämän leirin päätarkoitus ollutkaan. Kun olimme saaneet valokuvaprintit seinälle, palasimme talolle valmistelemaan kansainvälistä illallista. Illan ideana oli, että jokainen valmistaa jonkin omalle maalleen tyypillisen ruokalajin yhteisesti syötäväksi. Toisin sanoen, luvassa oli 11 ruokalajin illallinen. Oma kontribuutioni olivat graavilohiruisleivät tyylikkäällä katajanoksapedillä. Vaikka kiinalaisten inkiväärikanat ja jenkin browniet veivätkin voiton maussa, oli meitsin esillepano ehdottomasti paras. Hyvä minä!

Kaiken kaikkiaan leiri oli todella paljon parempi kokemus, kuin mitä olin osannut odottaa. Lähes pari viikkoa hyvää ruokaa, rentoa lojumista, valokuvausta, oppimista ja mukavia ihmisiä on sellainen yhtälö, jonka kokisin mielelläni uudelleen. Tämän ja norsuleirin ansiosta olen ehkä alkanut pitämään uudestaan uusista ihmisistä. Aika hieno saavutus! Leiri antoi minulle myös hyviä eväitä tänne asettumiseen, sillä tunnen nyt paljon enemmän paikkoja, tapoja ja tarinoita Islannista. Yksi leirin ohjaajista jää vielä tänne ja on sisällä kansainvälisissä ympyröissä. Tämän Saran siivellä koitan päästä itsekin ihmisten seuraan. Tällä viikolla on tarkoitus lähtä ainakin pubivisailemaan.

Kokkaushommia

Slurps.

Toinen näyttelyyn valitsemistani kuvista.

Majatalossamme ei ollut sääntöjä. Meillä oli taloetiikka.

<3

--

Leirin päätyttyä lähdimme pienemmällä porukalla uudelleen etelärannikolle ja vielä edemmäs itään. Tämä lähes eeppinen roadtrip ansaitsee oman päivityksensä – siitä siis seuraavaksi!

bottom of page