top of page

SNAEFELLSNES JA ENSIMMÄINEN VIIKKO ISLANNISSA

Islanti toivotti tervetulleeksi komeasti. Jo lentokoneesta saimme ihailla pilvien yläpuolella revontulia ja maahan laskeutuessamme pimeys vaihtui upeaan auringonnousuun. Bussimatkalla kentältä kaupunkiin etualalla vilisi ohi valtavat laavakivikentät, niiden takana siinsi meri, meren takana lumiset vuoret ja vuorten taustalla oranssina hehkuva taivas.

Reykjavikiin saapuminen tuntui todella hyvältä. Ensimmäistä kertaa kuukauteen ympärillä oli jotain tuttua ja ilmapiiri oli rauhallinen. Kaupunkisiluetti näytti New Yorkin jälkeen kovin matalalta lukuunomatta keskustan värikkäiden puutalojen lomasta pilkottavaa Esja-vuorta. Meri ja vuori salpaa hengityksen joka kerta enkä vielä reilun viikonkaan jälkeen ole tottunut tai kyllästynyt niihin. Tänne tulo oli toisaalta myös tutun tuskallinen lentojen suhteen. Kaikki sujui muutoin hyvin, mutta pää oli taas ihan pökkyrällä aikaerosta ja ensimmäiset kolme päivää menivät enemmän ja vähemmän väsyksissä.

Olen vuokrannut asunnon islantilaiselta tytöltä Reykjavikin keskustasta kolmeksi kuukaudeksi. Puisen kerrostalon alin asunto on todella mukava ja juuri tarpeisiini sopiva. Vieraatkin mahtuvat mukavasti kylään. Ensimmäiseksi pääsen nauttimaan äipän ja iskän seurasta huhtikuun lopulla. Jari tulee hellustelemaan pariksi viikoksi toukokuussa ja juhannukseksi saapuu Tiina Jarineen sekä kummityttö Jemina. Tuntuu hyvältä asettua hetkeksi ja purkaa tavarat rinkasta. Ostaa jääkaappiin tarvikkeita ja imuroida.

Väliaikaiskotini on aivan Islannin suurimman kirkon, Hallgrimskirkjan vierssä.

Päiväretki Snaefellsnesiin

Miekkavalaiden näkemin on ollut yksi matkan eniten odotettuja asioita. Vuokrasimme Mariannan kanssa auton ja lähdimme päiväretkelle Reykjavikin pohjoispuolella olevalle niemimaalle, jonka rantavesiin miekkavalaat kerääntyvät talvella syömään silakoita. Varasimme niemimaalta myös veneretken valaiden luo, joka ikävä kyllä peruutettiin retkeä edeltävänä iltana huonon sään vuoksi. Auto oli jo valmiina, joten lähdimme koittamaan onneamme maalta käsin ja katselemaan maisemia muuten vain.

Snaefellsnes on hieno retkikohde ja juuri sopivan mittainen yhdelle päivällä – yksi tankillinen bensaa riittää niemen kiertoon. Lähtiessä ihmettelimme puhetta huonosta säästä, sillä Reykjavikissä paistoi aurinkoa ja maassa oli lunta vain ohuelti. Hyvin pian matkaan päästyämme meille valkeni (kirjaimellisesti) mitä Islannin oikukkailla säillä tarkoitetaan. Niemelle päästyämme taivaalta tuli vuoroin vettä, lunta, rakeita, räntää, näkökentän peittävää lumipuuteripöllyä ja kaikkea siltä väliltä. Hetken päästä taivas saattoi olla taas kirkas ja tuuli laantua, kunnes yhtäkkiä jostain puski uusi pyry. Auto jouduttiin pysäyttämään useamman kerran, kun eteen ei yksinkertaisesti nähnyt. Useampien lumipyryn keskellä, auton suojassa nukuttujen päiväunten jälkeen pääsimme niemen pohjoisrannoille, missä valaita olisi pitänyt näkyä. Näimme kyllä paljon lintuja, mm. suulan, merikotkan ja minulle uuden lintulajin, isolokin, mutta ei jälkiäkään valaista. Paikalliset opastivat meidät hieman vielä edemmäs paikalle, jossa valaita oli näkynyt edellisenä päivänä.

Hieman edempänä saavuimme rantaan tihrustamaan josko valaita olisi näkynyt. Ongelma oli, että sää muuttui taas sellaiseksi, että rannalta ei nähnyt edes merta. Jälleen yksien päiväunien jälkeen jatkoimme matkaa saaren kärkeen asti, josta löytyi paljon komeita maisemia ja löntystelipä ohitsemme napakettukin.

Miekkavalaat jäivät sitten lopulta näkemättä, mutta reissu oli kyllä muutoin hyvä. Valaattomuus jäi harmittamaan yllättävän vähän – ehkä siksi, että tiedän ettei luontoa voi pakottaa.

Mikäs tässä valaita katsellessa. Enää tarvisi nähdä meri niin hyvin menisi.

Sama maisema viisi minuuttia myöhemmin.

Suulan näkemistä olen saanut odottaa kauan ja nyt sellainen lenteli näkökenttään.

Snaefellsnesin lumisia maisemia.

Tämä ranta muistutti todella paljon Havaijia.

Kirkjufell ja sen edessä loriseva putous on yksi Islannin kuvatuimpia maisemia – en yhtään ihmettele miksi. Tänne palaan uudelleen.

Heipat Mariannalle – loppu ja alku

Vietimme retken toiseksi viimeisen päivän yhdessä Blue Lagoonissa lilluessa. Kalleudestaan ja turisteistaan huolimatta laguuni on aivan mahtava. Sinne on aina kiva palata. Laguunin jälkeen oli myös kiva vähän kammata tukkaa ja kumota pari lasia New Yorkin tuliaisrommia ja mennä kurkistelemaan Reykjavikin aina niin vireään yöelämään. Puisessa pienessä yökerhossa on sellaista tunnelmaa, mitä on vaikea muualta löytää.

Vötkypäivän jälkeen olikin aika sanoa Mariannalle heipat ja ISO KIITOS upeasta matkaseurasta. Hyvin meillä meni. Kenenkään muun kanssa ei oo ollut yhtä hauskaa tehdä maailmanympärysmatkaa!

Mariannan lähdön jälkeiset päivät yksinään maassa, jossa ei tunnu ketään, tuntuivat todella kummallisilta, mutta myös hyviltä. Pitkän reissuni ensimmäinen osuus oli takana, mutta paljon vielä edessä. Ensimmäisten päivien aikana kävin lenkkeilemässä, syöttämässä keskustalammen kesyjä lintuja ja suunnittelin tulevia retkiä Islannin erämaahan. Kyllä minä täällä pärjään.

Laguunikylvyn jälkeen laguunilla.

Laguunikylvyn jälkeen rommilla.

Meikäläisen uudet bestikset.

Nyt olen kansainvälisellä valokuvausleirillä Islannin keskustan kupeessa. Siitä sitten lisää seuraavaksi.

bottom of page