No vaan olihan se iso kirkko! Hieno, korkea, elävä, monipuolinen, värikäs. Viikon aikana rahaa paloi enemmän kuin Aasiassa menisi kuukaudessa ja pizzaa tuli syötyä ehkä hieman enemmän, kuin olisi ollut suotavaa. Mutta kivaa oli – kerrassaan!
Manhattanin eteläkärki
Majoituspaikkamme New York Budget Inn Hostel oli ehkä koko Manhattanin edullisin yöpaikka ja silti huoneesta sai pulittaa noin satasen yöltä. Rautaputkikerrossängyllä varustettu huone oli yllättävän mukava ja palvelu pelasi, joten mikäs siinä. Ei me muutenkaan mitenkään hienostellen ole reissattu – Lauantai-iltana juotiin halpaa valkoviiniä tyhjistä jugurttipurkeista hostellilla pyjamassa. Railakasta elämää Nycissä siis!
Hostellilta oli helppo kulkea kävellen ja metrolla eri puolille Manhattania. Viikossa ei ehtinyt lähellekään kaikkialle ja tekemistä jäi helposti toiseksi tai kolmanneksikin viikoksi. Toisaalta, yhdellä kertaa en olisi jaksanutkaan enempää, eikä kyllä olisi kukkarokaan pidempään kestänyt. Paitsi että New York on kallis kaupunki, on euron kurssi tällä hetkellä aivan surkea, mikä tuntuu hinnoissa.
Shoppailua
Kurssit ja budjetit ei paljon pakottaneet, kun päästiin Mariannan kanssa shoppailun makuun. Kauppoja löytyi aivan joka lähtöön. Erikoisin lienee Sohosta löytynyt puoti, joka oli keskittynyt eläinten luurankojen myyntiin. Tämän naapurissa oli itseään maailman parhaaksi suklaakaupaksi tituleerava putiikki, jossa hovimestari toi kaakaota maisteltavaksi pienessä lasissa sisään tullessa. Tiedä sitten oliko suklaakauppa maailman paras, mutta kallein se kyllä ihan varmasti oli! Suosikkiliikkeeni oli Nintendo World. Taannuin sen 8-vuotiaan Jaakon tasolle, joka pidätteli itkua saadessaan syntymäpäivälahjaksi 8-bittisen Nintendon ja pari peliä. Erityisen sykähdyttävää kaupassa oli suosikkipeliäni, Zeldaa käsittelevä näyttely. Times Squaren ympäristön suuret liikkeet olivatkin paljon enemmän kuin kauppoja – ne olivat viihde ja elämyskeskuksia, joissa riitti ihmeteltävää. Etelä-Manhattanilta löysimme edullisen, hieman arkisemman tavaratalon, jossa pengoimme vaatteita vaatimattomat viisi tuntia..
Me and the minion, Times squaren Toys'R'Us
Erilainen eläinkauppa Sohossa.
Museot
Meidän oli tarkoitus viettää yksi kokonainen museopäivä heti Nycin alkuun. Homma kusahti siinä kohtaa, kun ensimmäisessä museossa, luonnontieteellisessä, oli kulunut lähemmäs kuusi tuntia. Kuusi tuntia! Yhdessä museossa! American Museum of Nature History on niin iso ja monipuolinen, että ajan sai kulumaan helposti. Neljässä kerroksessa on esillä valtava määrä täytettyjä ja mallinnettuja eläimiä, luonnon kansojen esineistöä ja tietenkin mahtavia dinosaurusten fossiileja. Eniten mieleen jäivät aidon kokoinen sinivalas, jättiläispunapuukiekko ja dinosaurukset.
Meitsi ja triceratops
Sinivalaan koon pystyy hahmottamaan vasta, kun sen näkee suhteessa johonkin tuttuun. Tämä sali oli todella sykähdyttävä.
Sammakko
Museon aulassa sisääntulijoita tervehtii kuvaelma argentinosauruksen ja pienen t-rexin taistelusta.
MoMa eli Museum of modern art jäi sitten toiselle päivälle, mikä osoittautuikin hyväksi, sillä paikkaan pääsi yllättäin perjantai-iltapäivänä ilmaiseksi. Sisäänpääsyjono kiemurteli ulkona yli kahden korttelin päähän, mutta jono hänniltä näyttelysaliin ei loppuen lopuksi kestänyt kuin reilut puolituntia. MoMan kymmenistä saleista selvisimme onneksi alle kolmessa tunnissa.
Toisenlaisen kulttuurielämyksen tarjosi Broadway! Kävimme katsomassa Chicago-musikaalin ja se oli MAH-TA-VA! En ole ehkä ikinä nähnyt niin kauniita naisia, komeita miehiä, hyviä laulajia ja tanssijoita, enkä niin paljon glitteriä ja höyheniä kuin tuossa showssa oli. Liput saimme hyvällä alennuksella, sillä norsuleirillä tapaamamme New Yorkilainen Kendra vinkkasi meille hyvän kännykkäsovelluksen, jonka kautta liput saa ostettua sopuhintaan. TodayTix - vink vink ja Nyciin matkaat joskus!
Aika hienoa nähdä maailmankuulujen teosten alkuperäisversioita. Kuvassa Dália ja aasialaisia turisteja. (Niitä on kyllä tällä reissulla riittänyt.)
Teatteri-ilta aluillaan.
Turistikohteet
Toki Nycissä täytyy perus turistikohteet kiertää. Ei ne suotta ole suosittuja. Me kävimme WTC:n muistopuistossa, Rockefeller Centerin näköalatasanteella, Times Squarella sekä risteilyllä Vapauden patsaalla. Hienoja kaikki. Kaikista vaikuttavin oli kuitenkin WTC:n muistomerkki, joka aiheutti ehkä jopa jonkin sortin liikutusta. (Tai sitten se oli vain se edellisiltana jugurttipurkista juotu viini joka puhui...)
Yli vuosikymmen sitten romahtaneiden tornien alkuperäisille paikoille on tehty tornien kokoiset altaat, joissa vesi valuu tyhjyyteen. Muistomerkki on todella vaikuttava ja tyylillä toteutettu.
Altaiden reunoihin on kirjoitettu kaikkien iskussa kuolleiden nimet. Taustalla kaksoistornien tilalle rakennettu One World Trade Center, joka avataan käyttöön ensi syksynä. WTC1 on läntisen pallonpuoliskon suurin rakennus.
WTC1
Vapaudenpatsas ja lentokoneita
Down to size -reppu reissussa Times Squarella
Rockefellar Centerin näköalatasanne Top of the rock oli hulppea paikka. Tiketti ylös oli kallis, turvatoimet liioitellut, odottaa sai kauan ja turisteja oli hirveästi, mutta kyllä kannatti.
Pienisuuri kaupunki
New York on koostaan huolimatta hirvittävän helppo ja välillä jopa pienen oloinen. Vaikutelma johtunee siitä, että oikeastaan kaupungissa on monta pientä kaupunkia, jotka eroavat toisistaan välillä melko paljonkin. Suosikkipizzeriamme sijaitsi Hell's kitchenin nurkilla ja oli alue oli todella sympaattinen! Pieniä jazz-klubeja, leipomoita ja pubeja oli joka kulmalla eikä pilvenpiirtäjistä ollut jälkeäkään. Toisaalta pilvenpiirtäjätkään eivät aina tuntuneet niin korkeilta, koska kaikki ympäröivät talot olivat myös korkeita, jolloin oli vaikea löytää vertailukohtia ja todellinen koko hämärtyi.
Ilta Johnin lättylässä oli yksi viikon parhaita hetkiä. Naapurusto oli kuin komediasarjan joulujaksosta.
Näkymää Chelsean skywalkilta. Vanhalle yläilmoissa kulkevalle junaradalle oli perustettu pitkä kävelytie ja puisto. Reitti oli todella suosittu. Chelsea on New yorkin gay-aluetta ja oli hassua nähdä kadulla heteroparit vähemmistönä.
Rockerfeller Centerillä oli sitten jo sitä suuren kaupungin tuntua.
Tajusin viimeisenä New York päivänä jännän jutun: En ole koskaan ottanut niin paljon pystysuuntaisia kuvia kuin Manhattanilla. Vaakakuvilla ei Nycissä paljon pelata.