Havaiji, tuo Islannin eksoottinen pikkuserkku – tuliperäinen, merellinen, vuoristoinen, ystävällinen ja yllättävä. Kyllähän täällä ihminen viihtyy.
Lähdimme Bangkokista viime viikon tiistaiaamuna. 11 tunnin lentämisen ja muutaman Shanghain lentokentällä vietetyn tunnin jälkeen saavuimme Honoluluun samana tiistaiaamuna, tuntia ennen Bangkokista lähtöä. Jännittäviä nämä aikaerot! Olemme nyt viikon ajan ehtineet ihmetellä saariketjun pääsaaren, Oahun elämää.
Majapaikkamme on AirBnb:n kautta hankittu omakotitalon huone saaren itärannalla Kailuassa. Meillä on oma makuuhuone, kylppäri, keittiö ja oleskelutila. Paikka on muutoin oikein mukava, mutta talon isännän ja hänen filippiiniläisen rouvansa välillä on aistittavissa pientä jännitettä. Rouva ei tervehdi eikä puhu meille vieraille ja kuulimme heidän tappelevan raha-asioista. Ilmeisesti Ameriikkoihin muuttanut rouva ei ole aivan tyytyväinen elintasoonsa ja siihen, että joutuu jakamaan taloa vieraiden kanssa. Isäntä puolustautui sillä, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa talon huoneiden vuokraamista lomailijoille… Semmoinen kuvio. Saamme kuitenkin olla täällä aivan rauhassa eikä talon väkeä paljon näy. Emmepä mekään kyllä ole paljon paikalla olleet.
Honolulu Vietimme ensimmäisen kokonaisen päivämme osavaltion pääkaupungissa Honolulussa. Honolulu on miljoonakaupunki ja liikennettä on paljon. Jalankulkijoita kuitenkin kunnioitetaan ja me olemme suhailleet ympäriinsä edullisilla linja-autoilla. Hintataso on kallis, varsinkin nyt kun euron kurssi on niin matalalla. Leipäpussi ja erikoiskahvi maksavat vitosen, viinipullon saa kaupasta kympillä. Kaupungin yleisilmettä hallitsevat kahdeksankymmentäluvun saippuasarjat mieleen tuovat pilvenpiirtäjät ja niiden lomassa matalat pienet liikkeet sekä runsas liikenne. Eurooppalaisia kävelykatuja ei täältä löydy ja ostoskeskusten julkisivuja ei näe valtavien parkkihallien takaa. Olen hyvin tyytyväinen, että valitsimme oman majoituksemme saaren hiljaisemmalta seudulta. Kuulostaan taas ihan eläkeläiseltä. Honolulun ja koko Havaijin pääranta Waikiki on mainettaan rauhallisempi. Olimme tosin paikalla pilvisenä päivänä.
Roadtrip saaren pohjoisosiin
Saareen muut kaupungit ovat pieniä ja sympaattisia. Omaan silmääni ”kaupungit” näyttävät lähinnä Kiimingin keskustalta – paljon parkkipaikkoja ja ympärillä matalia liikkeitä, seurakuntatalo ja koulu. Kiimingistä paikat erottaa kuitenkin kaupunkeja reunustavat vihreät vuoret, turkoosi meri ja surffiliikkeet. Näitä lähiöitä näimme toinen toisensa perään autoilupäivänämme. Vuokrasimme majoittajaltamme auton päiväksi ja suhautimme saaren itärantaa pohjoiseen ja sieltä alas saaren keskiosan kautta. Saari on melko kompakti, joten reissuun ei loppuen lopuksi olisi montaa tuntia mennyt ilman pysähtelyjä. Näimme matkalla naurettavan upeita postikorttimaisemia, surffareita, rannalla makaavia kilpikonnia, puistoja, Dolen ananasplantaaseja ja helvetisti haikaroita – parhaimmillaan 37 yhdellä silmäyksellä. Pohjoisrannan erikoisuus ovat surffareiden mieleen olevat valtavat aallot, jotka ovat käsittääkseni yhdet planeetan suurimmista rannalle asti ylettyvistä. Nice!
Pääsin reissussa myös vähän säikähtämään. Olin tutkimassa erään laavakalliolaguunin vuoroveden saartamia rapuja ja kaloja, kun yhtäkkiä parin metrin päästä vierestäni ui lähes kolmimetrinen havaijinhylje! Hylkeet painavat monta sataa kiloa ja niillä on melkoiset hampaat. Ne ovat myös hyvin reviiritietoisia, joten parempi pysyä kaukana. Harmikseni en saanut kaverista kuvaa. Näimme reissulla myös paljon ulapalla läiskytteleviä ryhävalaita. Valaat tulevat tänne synnyttämään ja pian, kun poikaset ovat vahvempia, ne lähtevät uimaan pohjoiseen paremmilla ruoka-apajille. Islannissa taas tavataan.
Ja sitten kuvia!
Ajomatka sujui muutoin leppoisia rantateitä, mutta Honolulun paikkeilla oli hieman eri kuviot. Marianna selätti hienosti 12-kaistaisen moottoritien ja minä selvisin vaativahkosta kartanluvusta..
Tulipääkardinaalit ovat komeita ja ovat saaneet meiltä lempinimen rantarosvo. Tulevat härskisti kerjäämään viereen aina kun eväspussi avautuu.
Auringonlasku Makapu wiewpointilta
Laavakalliorantaa. Ensimmäiset kaksi päivää olivat hyvin pilvisiä.
Banyan puu. Kaikki kuvassa näkyvä on yhtä ja samaa puuta. Puu kasvattaa köynnöksiä, jotka maahan koskiessaan kasvattavat juuret ja alkavat kasvaa uudeksi rungoksi, jotka kasvattavat taas lisää köynnöksiä. Tämän puun siimekseksessä on kuvattu kohtauksia muun muassa Lostiin ja Pirates of the Caribeaniin.
North shore. Ja vaikka ruskettunut ja lihaksikas ylävartalo saattakkin hämätä, niin ei, en ole kuvassa.
Chicks on the beach. Saarella on paljon kanoja siellä täällä. Tämä tipu löysi piilopaikan helteeltä kookospähkinästä.
Näitä sinisiä kyyhkyjä näkyy joka puolella.
Vihreä merikilpikonna, Honu. Tämä kaveri makoili pohjoisrannalla eikä välittänyt tuon taivaallista ympärillä pyörivistä ihmisistä. Rannalle kerääntyvät kilpikonnat on niin suosittu nähtävyys, että niiden ympärillä on aina vapaaehtoistyöntekijöitä pitämässä huolen, että konnat saavat olla rauhassa ja ihmiset pysyvät tarpeeksi kaukana.
Valaidenkatselua maalta.
Haikara, yksi monista.
Ala Moana Center -ostoskeskuksen karppi sanoo terve.
Tie rannalle. Polun alussa oli kyltti, että tietä ei ole kunnostettu ja kulkeminen omalla vastuulla... öööh.. Selvittiin tästä parin kymmenen metrin polusta onneksi hengissä.
Kailua Beach ja väriin sopiva, upeaakin upeamin Down to size Le päk.
Terveiset Jarille kotiin. <3
--
Kävimme Havaiji-viikolla myös sukeltamassa Hanauma Bayn koralliriutoilla ja veneretkellä ihmettelemässä valaita ja delfiinejä. Näistä on pukkaamassa videota ja vedenalaiskuvia, jahka ollaan taas pitkällä lennolla ja on aikaa koodailla.