UNELMISTA TOTTA

jaakkojlaurila
27.1.2015
2 min käytetty lukemiseen

Kolme vuotta sitten mieleen syttyi ajatus maailmalle lähdöstä ja kunnon arjen irtiotosta. Rahaa alkoi elämän ja työn vakiinnuttua jäädä säästöön ja varovaisesta ajatuksesta kasvoi hitaasti suunnitelma. Nyt, tammikuussa 2015, olen siinä tilanteessa, että muutaman viikon päästä pakkaan laukkuni ja jätän tutut kuviot – työn, kodin, kaverit ja poikaystävän – taakseni neljäksi kuukaudeksi ja suuntaan maailmalle.

Matkani pääkohteena on Islanti. Rakastuin saareen toissavuoden kesälomareissullamme. Vietimme tuolloin maassa puolitoista viikkoa, jonka aikana ehdimme hengailla Reykjavikissa ja ajaa saaren ympäri ihastuttavalla fisuautolla. Rakastuin Jäämeren tuuleen, kauniisiin ja karuihin maisemiin, saaren lintuihin ja ihmisiin. En oikein vieläkään käsitä, miten pienellä tuulenpieksämällä pohjoisen saarella asuvat 300 000 ihmistä voivat olla niin avoimia ja ystävällisiä. (ja hyvän näköisiä!)

Mainitsemani fisuauto vuorella Islannin kesälomareissulla 2013.

Olen vuokrannut asunnon Reykjavikin keskustasta kolmeksi kuukaudeksi. Asustelen siellä yksikseni, mutta saan vieraakseni ainakin äidin, isän, poikaystäväni Jarin sekä kummityttöni perheineen, mikäli hyvin käy. Osallistun myös 1,5 viikon valokuvausprojektiin toistaiseksi tuntemattomien, ympäri maailmaa tulevien ihmisten kanssa. Muun ajan treenaan Islannin keskiyön puolimaratonille (23.6.!), uin, tiirailen lintuja ja valaita, otan valokuvia, luen, kirjoitan, reissaan ympäri saarta ja toivottavasti sosialisoin paikallisten kanssa.

Blogini nimi on Pallon ympäri Islantiin – en siis ole menossa tarujen saarelle aivan suorinta reittiä. En myöskään ole yksin tämän pallonkierron aikana. Ensimmäisen kuukauden ajan seuralaisenani matkustaa ystäväni ja kollegani Marianna. Aloitamme Mariannan kanssa maailmanvalloituksemme helmikuun lopussa lentämällä Helsingistä Pohjois-Thaimaaseen Chiang Maihin, missä osallistumme viikon mittaiselle työleirille norsujensuojelualueella. Jatkamme matkaa junalla Bangkokiin, missä viivymme vain vuorokauden. Thaimaan jälkeen matkamme jatkuu edelleen itään, Tyynelle merelle, Havaijille Oahun saarelle, missä loikoilemme viikon merikilpikonnia ja rantabaareja bongaillen. Seuraava kohteemme on myöskin Yhdysvalloissa, mutta on kovin paljon kylmempi: maaliskuinen New York. Kierrämme Manhattania vajaan viikon, jonka jälkeen saavumme tulevaan väliaikaiskotiini, Islantiin. Marianna on seurassani Islannissa vielä muutaman päivän, ennen kuin hän lähtee takaisin Tampereelle pitämään toimistoamme pystyssä.

Mariannan kanssa on reissattu aiemminkin. Ekstemporematkalla Budapestissä 2013.

Melkoinen seikkailu meillä on edessä. Jännittää, stressaa, enkä malta odottaa. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin into, sekä ilo siitä, että tämä todellakin tapahtuu. Vuosien säästäminen, suunnittelu ja sumpliminen konkretisoituu ja saan kaipaamani seikkailun. Ja kaikki on ansaittu aivan itse – omalla työllä ja omilla valinnoilla.

Haluan kirjoittaa blogia matkalta monestakin syystä – tärkeimpänä niistä kuulumisten jakaminen kotiväelle. Ei tarvitse päivittää tilannetta matkalta kaikille erikseen. Samalla tulen kirjoittaneeksi seikkailut itselleni muistiin. Blogin kautta saan helposti myös jaettu valokuvia ja videoita, joiden ottamiseen ja tekemiseen aion keskittyä matkalla paljonkin. Eihän maalaritkaan teoksiaan varastoon tee! Kolmas syy kirjoitteluun on, että blogin avulla haluan jakaa matkavinkkejä ja inspiraatioita muille. Muiden blogeista on ollut itselleni paljon iloa ja hyötyä, joten tuntuu oikealta laittaa hyvä kiertämään.

Vielä muutama viikko pitää siis odottaa. Käyn ensi viikolla ottamassa vauhtia matkalle Suomen Lapista, Syötteen tuntureilta. Bloggailen siitäkin, niin saan vähän muuta ajateltavaa ja harjoitusta tähän blogin vääntämiseen.